Paula Myllyoja tutun Tammelan stadionin liepeillä.

Helmarien ja italialaisen FC Bari Pinkin maalivahti Paula Myllyoja vietti aikaa synnyinseudullaan Nokialla suunniteltua pidemmän ajan. Paula ehti treenaamaan Ilveksen fyysisen valmennuksen päävalmentajan Heli Rekimiehen sekä myös edustusjoukkueen kanssa.

Myllyoja aloitti aikanaan pelaamaan Nokian Pyryssä, siirtyen ’84-syntyneiden ikäkausijoukkueeseen Ilvekseen ja jatkaen aina edustukseen saakka. Kausi 2001 meni lainalla Rauman Pallo-Iiroissa ja seuraava kausi puoliksi Raumalla, puoliksi Ilveksessä. Keltavihreissä Myllyoja pelasikin sitten kaudet 2005-2007 sekä 2011-2012.

Haastattelu tehtiin ennen Paulan paluuta Italiaan.

Tosiaan, mitä kuuluu?

”Kuuluu tosi hyvää, vähän on tässä pakkailuja jo aloiteltu ja yritän saada elämää siirrettyä takaisin Barin suuntaan. Kyllä tässä tottui jo olemaan Suomessa ja lähellä läheisiä ihmisiä. Mutta toisaalta odotan kyllä innolla Bariin menemistä ja että uusi kausi alkaa mahdollisimman pian. Kyllä tässä itsekseen treenaamiseen on jo vähän kyllästynyt.”

Milloin tulit Suomeen?

”Mä tulin tänne helmikuun lopussa. Silloin saatiin joukkueelta viikon loma ennen maajoukkueen Kyproksen leiriä. Tulin moikkaamaan vanhempia ja kavereita Suomeen ja sillä matkalla oon tässä vielä edelleenkin. Eli aika pitkään oon ehtinyt olla.

Meillä oli peli Interiä vastaan ja mun vanhemmat oli katsomassa peliä Milanossa. Mä tulin heidän kanssaan Suomeen käymään, eli mulla on maajoukkuekamat mukana ja siinähän se pitkälti sitten onkin. Oon kokeillut kaikkia lukioaikaisia vaatteita tuolta, näköjään yllättävän vähällä sitä ihminen pärjää.”

Teillä jäi kausi kesken Italiassa?

”Kyllä, meillä jäi kuusi peliä pelaamatta. Hirveästi kaipasin, että oltaisiin pelattu ne kuusi peliä, mutta kun tulevaa kautta nyt aikaistettiin, niin pystyn elämään tämän asian kanssa. Siitä on tosi pitkä aika, kun on viimeksi pelannut. Maaliskuun alussa oli maaottelu, joka on viimeisin peli.”

Milloin uusi kausi alkaa ja millä mielin lähdet siihen?

”Olisiko ollut 22. elokuuta, jos en ihan väärin muista. Tosi mielenkiinnolla odotan uutta kautta ja mitä se saa aikaan.

Mulla on tosi hyvä maalivahtivalmentaja siellä, pääsin taas jonkinlaiseen lentoon ja pelasin tosi hyvän kauden. Mä tiedän, että mulla on paljon asioita vielä opeteltavana ja jos saan niitä asioita vielä kurottua kiinni, niin tästä tulee kyllä mielenkiintoista.”

Minkälainen on FC Bari Pinkin maalivahtitilanne?

”Mä menin viime kaudella vähän sokkona sinne, en tiennyt oikein millainen tilanne siellä on. Ajattelin, että jos saisin pelata silloin tällöin joitain pelejä, niin olisi kiva. No lopulta mä pelasin sitten kaikki pelit, eli sain vakuutettua kaikki siellä ja vankistettua asemani.

Uudesta kaudesta on tosi hyvä fiilis, kun viime kausi meni sen verran hyvin. Jos sinne on tulossa uusi maalivahti, niin tiedän, että saa olla aika tosi hyvä maalivahti, että heiluttaisi asemaani. Tiedän oman tasoni ja tarkoitus on vielä nostaakin sitä.”

Millä tavoin italialainen jalkapallo eroaa suomalaisesta?

”Joissakin asioissa siellä ollaan tosi paljon ammattimaisempia, mutta sitten taas joissakin jutuissa ollaan paljon jäljessä Suomesta. Joku fyysinen valmennus on aivan erilaista Italiassa ja siellä ollaankin jäljessä siitä (Suomen) tasosta. Ikävä sanoa, mutta tottahan se on.

Ja Suomessa keskitytään todella paljon ryhmähenkeen ja sellaiseen, niin Italiassa se on aivan toissijaista. Että jos ryhmähenki on hyvä, niin se on hyvä, mutta sille asialle tai sen eteen ei kyllä tehdä mitään. Henkisen maailman asiat myös eroaa, siellä on niin, että joko sä oot hyvä tai sitten oot huono. Ei ole mitään siitä väliltä. Jos oot hyvä, sä pelaat ja jos oot huono, et pelaa.

Ilmapiiri on todella raadollinen; oot joko sankari tai sitten koko kaupungin rotta, jonka päälle kaikki räkii, siinä ei ole sellaista pehmeitä arvoja sen asian ympärillä. Kasvatustieteilijänä siihen tilanteeseen oli jännä mennä, mutta urheilijana taas ymmärrän, että jatkuvasti ei voida silitellä päätä.

Sen mä näkisin isoimpana erona, että Suomessa on kymmenen Kansallisen Liigan joukkuetta ja sanotaan, että 85 prosenttia pelaajista on urheilijoita ja 15 prosenttia jollakin tavalla mukana siinä. Italiassa se on niin, että 95 prosenttia pelaajista on jalkapalloilijoita. Ei urheilijoita, mutta henkeen ja vereen jalkapalloilijoita. Se on niiden ainoa juttu ja ne keskittyy täysillä siihen. Siinä mielessä mentaliteetti on tosi raaka.”

Itselläsi tilanne on vähän erilainen nuoriin italialaispelaajiin verrattuna?

”Mä oon aina ajatellut niin, että jalkapallo on mun elämän tärkein asia, mutta se on niin, koska mä olen itse valinnut sen, se ei ole pakko olla sillä tavalla. Siinä on tietty vapaus ja helpotus. Mä valitsen itse niin, eikä se tee mun motivaatiosta pelonsekaista. Se tulee siitä rakkaudesta jalkapalloa kohtaan.

Koska mä oon tehnyt kuitenkin varasuunnitelman, niin jos nyt sattuisi vaikka joku loukkaantuminen, niin mä voisin olla silti tosi kiitollinen kaikesta, mitä oon tehnyt. Ja sitten olisi se toinen asia, johon mä voisin tämän draivini laittaa. Mä oon kuitenkin saavuttanut miljoona kertaa enemmän kuin sen, mitä osasin pienenä tyttönä edes ajatella.”

Oletko ehtinyt käydä katsomassa Kansallista Liigaa, miltä Ilveksen joukkue on vaikuttanut?

”Joo, mä oon käynyt yhden pelin katsomassa täällä Tammelassa ja yhden pelin Tapiolassa. Oli jännä treenata joukkueen kanssa, näistä ilvesläisistä en tunne omista joukkueista ketään. Marjukan (Mikkonen) tietysti vanhana vastustajana, kun hän on ollut kauemmin mukana liigatouhuissa. Eini (Vesaniemi) oli muistaakseni B-tytöissä mukana silloin kun mä olen ollut täällä.

Toiminta on organisoitua, vielä mä jäi vähän kaipaamaan siihen sellaista tiettyä terävyyttä, mitä mä näin kyllä välillä treeneissä. Mutta hyvältähän se on näyttänyt, katsoin Ruudun kautta Ahvenanmaan ottelun, niin niitä asioita mitä mä ehdin parin viikon aikana seuraamaan, niin niissä ollaan päästy lähemmäs sitä tavoiteltua tasoa. Tosi mielenkiinnolla odotan mitä tulevan pitää, varmasti tulee vähän penkkiurheiltua tuolta Italian puolelta. Musta on tosi kivaa, että voi seurata kaikki naisten pelit, eikä vaan niitä sattumapelejä.”

Miltä nuoret maalivahdit Annika Laihanen ja Kiira Kaivola vaikuttavat kokeneemman maalivahdin silmissä?

”Siinä oli ihan tosi kiva ryhmä maalivahteja, kaikilla on ihan eri vahvuudet ja eri asiat, joissa nostaa sitä tasoaan. Annika pelasi tosi hyvän matsin Ahvenanmaalla ja Kiiran ensimmäiset pelit oli myös vahvoja. Jännä asetelma, kun ymmärsin, että he ovat tosi pitkään treenanneet yhdessä. Myös Marjukalla on siihen (maalivahtitilanteeseen) sanansa sanottavana, kun hänellä on taas ne ihan omat vahvuudet.

Valmentajan kannalta varmasti hyvä tilanne, kun pystyy seuraamaan sitä fiilistä ja vähän katsomaan, että minkälainen vastustaja on tulossa vastaan. Toivottavasti kaikki kolme ja sitten vielä Loviisakin (Helminen) jaksaa tehdä sitä työtä ja uskoa siihen, että niitä asioita tulee tapahtumaan. Kaiken ei tarvitse tulla heti ja nyt. Toivottavasti jaksavat puskea itseään ja toisiaan.”

Joukkue on melko nuori ja ihan hirveästi ei tosiaan ole sinulle tuttuja pelaajia?

”Joukkue on nuori ja tytöt on supermotivoituneita ja tulee tosi hyvillä fiiliksillä treeneihin, mutta on siinä sellaista junnumaista höntyilyä. Enkä sano tätä mitenkään pahalla, vaan varsinkin itselle se oli niin erilaista nähdä. Toivoisin vielä näkeväni sellaista jämäkkyyttä kentällä ja että sieltä nousisi niitä johtohahmoja esiin. Otettaisiin vielä enemmän sitä tilaa haltuun ja noustaisiin esiin enemmän. Ei väkisin, mutta sellaiset pelaajat keille se sopii. Tekisi varmasti koko joukkueelle hyvää.

Jos yksikään pelaaja miettii, että ’voisinkohan mä nyt nousta vähän korkeammalle tämän preesensini kanssa’, niin mä sanon, että anna palaa vaan. Joukkueelle se on hyvä asia.

Energia, virta ja sellainen pirteys on tosi hyviä asioita tuossa ryhmässä ja se tuleekin varmasti vähän siitä, kun ollaan auki vielä maailmalle eikä ole niitä paatuneita ajatuksia. Hyvä fiilis on tuossa ryhmässä.”

Teit vuoden jatkosopimuksen Bariin, mikä fiilis sopimuksesta?

”Se vuoden sopimus on ihan tosi yleinen. Mekin kun tiedetään, että ei tulla olemaan niitä kärkijengejä, niin itsenikin kannalta tuo vuoden soppari on hyvä asia. Ei edes neuvoteltu lisäkausista ja itselle se on myös hyvä, on ihan kiva tarkistaa sitä tilannetta aina uudelleen. Stressaavaa, mutta myös vapauttavaa.

Enkä tiedä olenko mä eläissäni tehnyt yli vuoden sopimusta.”

Uskallatko luvata sijoitusta ensi kaudelle?

”Niin, kyllä se on varmasti se keskikasti mitä kannattaa lähteä tavoittelemaan. Kaikki sen yläpuolelta on plussaa. Tavoite on, että jo alkukaudella tehtäisiin sen verran vahvaa tulosta, että ei tarvitsisi olla huolissaan. Paikallisille se olisi varmasti helpottava tekijä. Itseeni se stressi siitä monentena ollaan, ei oikein vaikuta, mutta mä luulen, että nuoria pelaaja se auttaisi, että ei taistella koko ajan sitä putoamista vastaan.

Viime kaudella pelattiin 12 tasapeliä, ne alkaa olla jo niin pienistä asioista kiinni. Jos me oltaisiin voitettu niistä vaikka kuusi, niin mehän oltaisiin jo ihan eri paikassa kuin oltiin. Sellainen vakaa keskikasti vähintään ja sen yläpuolelle on hyvä.”

Viime kaudella Myllyojan edustama FC Bari Pink sijoittui 12 joukkueen Italian Serie A:ssa sijalle 10. Kaudesta jäi pelaamatta kuusi kierrosta. Uusi sarjakausi alkaa elokuussa.

Otteluennakko: Ilves – JyPK – kotivoiton metsästys jatkuu
Otteluraportti: TPS – Ilves 0-3