Isa (vas.) ja Roosa Tuominen Pirkkahallissa.

Siskosparit naisten liigajoukkueissa ovat harvassa. Ilveksellä sellainen on, nimittäin 20-vuotias Isa ja 19-vuotias Roosa Tuominen. Haastattelun aikana huonomminkin asioita havainnollistava henkilö pystyi huomaamaan jonkinlaisen yhteyden saman näköisyyden lisäksi, sillä tietyt jutut tulivat siskosten suusta niin harmonisen yhtä aikaa kuin olla ja voi.

Laitapuolustajana pelaava Isa sanoo vahvuuksiaan olevan puolustaminen ja nopeus. Hyökkääjä Roosan vahvuuksia ovat kuulemma myös nopeus ja maalinteko. Maalinteon osaamisesta kertoo jotakin liigassa viime kaudella syntyneet 15 kaappia. 

Siskokset molemmat siirtyivät Ilvekseen vuonna 2010 ja kertovat yhteen ääneen, että aloittivat jalkapallon pelaamisen PP-70:ssä. Pelivuosia Ilveksessä alkaa olla siis jo kymmenkunta.

Siskon kanssa pelaaminen

Kysymykseen, onko siskon kanssa helppoa olla samassa joukkueessa, Roosa aloittaa, että on koska molemmat ovat avoimia ja sosiaalisia, joten he voivat olla seurassakin omia itsejään. Jo nuorempana, Roosa vietti paljon aikaan Isan kavereiden kanssa ja täten heillä on paljon yhteisiä kavereita. Vähän niin kuin joukkueessakin. Joukkueessa on kuulemma helppo olla ja heillä on hauskaa yhdessä.

Isa jatkaa, että kentänkin puolella yhteispeli sujuu ja yleensä hän saattaa tietää jo valmiiksi mitä Roosa aikoo seuraavaksi. Näin omia ratkaisuja pystyy tekemään hyökkääjän liikkeiden pohjalta. Lähes kaksosmainen yhteys siis, vaikka pelaajilla reilu vuosi onkin ikäeroa.

Kun kaksikolta kysyy, että ovatko he sitten myös treeneissä mieluummin samalla puolella vai toisiaan vastaan, on vastaus molemmille helppo ja sitä saattelee naurun tyrähdykset: samalla puolella. Aiemmin kun siskokset ovat eri puolilla treenanneet, ovat kolhut ja vammatkin olleet mukana, kun tunteet ovat räiskyneet.

Vaikeimpia asioita onkin, että jos kotona tai muualla kentän ulkopuolella on ollut riitaa, niin se ei saisi näkyä treeni- eikä varsinkaan pelikentällä. Ja kun toisen tuntee niin hyvin, saattaa joskus sanoa asioita ’eri tavalla’ kuin muille. ”Tiuskaisee tai muuten sillä tavalla mistä toinen voi suutahtaa. Se on ehkä jopa vaikein juttu. Mutta ei meillä kyllä hirveästi sellaisia tule”, Isa kertoo.

Huonot ja ikävämmät jutut eivät niinkään pääse pelikentällä asti, vaan ne unohtuvat kuulemma jo automatkalla
treeneihin. Hauskat jutut taas viedään kotolta aivan varmasti muiden tietoisuuteen. ”Ja kun ollaan samassa joukkueessa, on aina tarvittaessa sellainen tuki ja turva pelireissulla, jos on jotakin vialla”, Isa jatkaa.

Mukavimmista yhteisistä pelimuistoista tiedusteltaessa, heille tulee ensimmäisenä mieleen muutaman vuoden takaa Eerikkilässä pelatut EM-alkukarsinnat, kun molemmat pelaajat saivat kutsun 99-syntyneiden maajoukkueeseen. Kyseessä on edelleen kaksikon ainoa yhteinen maajoukkuekomennus ja se on molemmilla hyvin muistissa.

Toinen hyvä muisto on, kun molemmat nousivat samaan aikaan B-tytöistä naisten edustusjoukkueeseen. Tie, jolla he edelleen ovat.

Kaksikolla pysyy pallo hallussa.

Kun Roosa syötti Isalle maalin..

Useammin heidän yhteisissä peleissään asia on mennyt niin, että vanhempi sisko Isa on syöttänyt maaleja nuoremmalle Roosalle, mutta B-ikäisinä sattui niinkin, että Roosa syötti ja Isa teki vuorostaan maalin. Kaksikko muistelee tapausta leveät hymyt kasvoillaan. Ainakin kerran niin päin.

Roosa painottaa, että kaksikolla tosiaan on hyvä yhteys kentällä.

Futista kaksikko alkoi pelaamaan vajaan vuoden sisällä toisistaan. Isa aloitti ensin 10-vuotiaana ja Roosa noin vuoden perästä. C-ikäluokan viimeisinä aikoina he siirtyivät lopulta samaan joukkueeseen, kun joitakin 00-syntyneitä, Roosa mukaan lukien, nostettiin vanhempien joukkueeseen.

Lapsuuden haaveammatiksi Roosa paljastaa farmaseutin ja Isa opettajan. Kaksikko epäilee näiden lapsuuden haaveiden toteutumista, mutta ei sitä ikinä tiedä. Nuoruuden yhteisistä harrastuksista kaksikko taas mainitsee tanssin ja telinevoimistelun. Kaksikko naurahtaa ja Roosa kertoo telinevoimistelu-uran jääneen kyllä lyhyeen. ”Saatetaan me niitä televisiosta joskus katsella yhdessä”, hän jatkaa.

Pikkuhiljaa tavoitteita kohti

Kaudesta 2020 puhuttaessa, Isa tahtoisi henkilökohtaisella tasolla vakiinnuttaa avauksen paikan ja olla tärkeässä roolissa joukkueessa. Roosa komppaa siskoaan, mutta sanoo, että tässä vaiheessa ei ole vielä mitään spesifisempiä tavoitteita. Ehkäpä 16 maalia?

Tulevaisuuden suunnitelmissa Roosalla siintää ammattilaisuus ja ulkomaat. ”Ne ovat toivottavasti edessä joskus”, hän sanoo. Myös Isa kertoo, että olisi hienoa pelata ammatikseen. Tällä hetkellä hän opiskelee pelaamisen ohella kosmetologiksi ja haluaa suorittaa koulun kunnialla loppuun.

Kysymyspatteristo

Aiemmistakin pelaajahaastatteluista jossain määrin tutuksi tullut kysymyspatteristo osui myös Tuomisten kohdalle.

Joukkueen sytyttäjä: molemmat sanovat melko nopeasti Marjukka ”Jurkku” Mikkosen.

Huonoin häviäjä: lähes samaan hengenvetoon ja hymyissä suin molemmat nimeävät Jenni Kantasen.

Kovin treenaaja: Hetken mietittyään molemmat sanovat, että Pipsa Saarilahti on kyllä kova treenaaja.

Kun joukkueella oli ollut muutama ottelu takana, tiedusteltiin, että kuka on yllättänyt kaksikon kaikista positiivisimmin: Roosa nimeää Heta Olmalan ja Isa puolestaan Saana Tuomalan. Hyvä uudet ilvesläiset!

Case 'Nappikset mikrossa'

Kun Isalta kysyy hänen joukkuekavereidensa paljastamista nappulakengistä mikrossa, hän naurahtaa kovaan ääneen. Hän kertoo, että hänen piti muinoinaan vaihtaa napit ja saada näin ollen rautanappi irti kengän pohjasta. Hän kysyi kuulemma apua siskoltaan. Roosa sanoo tähän väliin ”hei älä laita tätä mun syyks!i”. Isan mukaan Roosa kuulemma kuitenkin sanoi, että kenkiä kannattaa lämmittää mikrossa. Kenkähän sitten laitettiin mikroon ja sehän suli näppärästi hieman pohjasta. Eikä nappikaan irronnut. Mutta näinhän voi käydä ihan kelle vain!

Haastattelun päätteeksi Roosalta kysyttiin tunnustuksista, joita hän sai viime kauden jälkeen. Roosa valittiin Naisten liigan vuoden tulokkaaksi ja Captain’s Ball -gaalassa Vuoden lupaavaksi tyttöpelaajaksi. Hän kertoo, että molemmat valinnat olivat yllättäviä. Itsekriittiseksi pelaajaksi itsensä myöntävä Roosa sanoo, että oli mukava huomata, että muut ovat huomanneet hänen tekemisensä. Meriitit vetävät hänet edelleen melko sanattomaksi. Kentällä Tuomisen siskokset eivät varmasti jää sanattomaksi.

Jotta Tuomisten skouttaaminen pelikentillä ei olisi liian helppoa, niin Ilveksellä voi hyvällä tuurilla olla
kentällä kolmekin Tuomista. Kolmas Tuominen on ONS:stä Ilvekseen talvella siirtynyt Silja, jolla ei kuitenkaan tiedetä olevan sukulaisyhteyttä edellä mainittuihin Tuomisiin.

Juttu on kirjoitettu jo helmikuussa, ennen koronaviruksen suurempaa leviämistä.

Kapteenin painava sana - Sanni Ojanen kertoo, kuinka joukkuepelaajalta sujuu yksin treenaaminen
Pelaajaesittelyssä nuoret lupaukset Noora Hämäläinen ja Armi Heikkilä - Tatu & Patu vai Tiku & Taku?